Aivot nuortuvat, kun jalat liikkuvat

Tekstin on laatinut vieraileva kirjoittaja Tiina Huttu osana Istumatyöstä liikkuvaan työhön -projektia. Hän on neurobiologi (FL), tietokirjailija (Wsoy) ja tiedetoimittaja (Lääkärilehti).


”Tuoli voi olla uusi tupakka”, totesi Tanja Vasama Helsingin sanomissa 9.11.2020 elimistön ikää käsittelevässä jutussa (1). Tupakan ja auringon tiedetään vanhentavan kehoamme ja ihoamme ennenaikaisesti. Niin vanhentaa myös liika istuminen.


Paitsi verenkiertoelimistössä ja aineenvaihdunnassa, liiallinen paikallaanolo näkyy myös aivoissa. Sen on epäilty olevan suurin yksittäinen syy aivojen rappeutumiseen ikääntyessä.

Läppärin ääressä ”aivotyötä” tehdessä ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka vahvasti älylliset toiminnot nojaavat liikkeiden säätelyyn rakentuneen koneiston varaan. Aivojen ensisijainen tarkoitus on pitää meidät hengissä liikuttamalla meitä kohti ravintoa ja turvaa.


Metsästävät ja keräilevät esi-isämme sopeutuivat käyttämään päätä nimenomaan samalla kun jalkoja. Jo pelkkä käveleminen aktivoi yllättävän suuren osan aivoista. Vaatimukset tiedonkäsittelyn tehokkuudelle kasvavat edelleen, kun vaihtelevassa maastossa kulkemiseen yhdistetään ympäristön tarkkailu, keskustelu, ravinnonlähteiden sijainnin muistaminen ja suunnistaminen. Vastaavaan on vaikea päästä tuoli takamuksen jatkeena, vaikka kuinka pinnistelisi älynystyröitä.


Aivokudos on kallista. Sen uudistumiseen kannattaa panostaa vain, jos sille on käyttöä. Jos ei liiku, motoriset taidot rapautuvat – ja samalla osa siitä perustasta, jolle myös älyllinen suorituskyky rakentuu. Ajan hammas nakertaa harmaata ainetta erityisesti muistikeskus hippokampuksen ja päätöksenteolle tärkeän otsalohkon alueella. Kestävyysliikunta vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan. Tämän on osoittanut mm. alan pioneeri, Arthur Kramer kollegoineen tutkimuksissa, joissa on vertailtu reippaan kävelyn vaikutuksia pelkän venyttelyn vaikutuksiin.


Reippaan kävelylenkin kolmesti viikossa vuoden ajan voi siis ajatella ”nuorentavan” tiettyjä osia aivoista jopa kahdella vuodella!

Yhdessä tutkimuksista (2) hippokampuksen huomatiin tukevoituneen vuoden aikana keskimäärin 2 % niillä vähintään 55-vuotiailla koehenkilöillä, jotka oli arvottu kestävyysliikuntaryhmään. Venyttelyryhmään arvotut menettivät samassa ajassa lähes vastaavan määrän aivokudosta normaalin ikääntymisen seurauksena.


Reippaan kävelylenkin kolmesti viikossa vuoden ajan voi siis ajatella ”nuorentavan” tiettyjä osia aivoista jopa kahdella vuodella. Mikä parasta, kuntoilu vahvistaa erityisesti niitä toimintoja, joilla on taipumusta ikääntyessä heikentyä, kuten muistia sekä aloite- ja suunnittelukykyä. Väestötutkimusten perusteella säännöllinen liikkuminen keski-iässä pienentää myös riskiä sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin (3).


Kestävyysliikunta virkistää aivoja jo tervehdyttämällä verenkiertoelimistöä ja näin aivokudoksen glukoosin ja hapen saantia. Sillä on kuitenkin myös täsmävaikutus aivojen muovautuvuuteen. Aivotutkija Henriette van Praag kollegoineen on pureutunut mekanismiin solutasolle saakka (4, 5). Perimältään identtiset hiiret jaettiin kahteen ryhmään: toiset saivat häkkiinsä juoksupyörän ja toisten piti pärjätä ilman. Juoksupyörän saaneet hiiret vipelsivät keskimäärin 5 km vuorokaudessa. Kun hiirten oppimiskykyä selvitettiin sokkelotehtävällä kuuden viikon kuluttua, selvisi, että juoksupyörässä pinkoneet paransivat suoritustaan sokkelossa paljon nopeammin kuin ilman juoksupyörää jääneet. Hiirten aivojen tutkimus paljasti, että kuntoilleiden eläinten hippokampuksessa oli miltei tuplasti enemmän hermosoluja kuin muilla.


Liikunta kirvoittaa niin jyrsijöillä kuin ihmisilläkin hermosolujen elinvoimaa ja muovautuvuutta ruokkivaa hermokasvutekijää (bdnf). Kaikkein tehokkainta näyttää olevan liikunnan ja älyllisen haasteen yhdistäminen (6, 7, 8), eli juuri se, mitä ruoan hankinta savannilla esi-isiltämme vaati.

Kyseessä on hyvän kierre: liikunta edistää oppimista ja uusien hermosolujen syntyä. Oppiminen puolestaan kytkee uudet solut toimivaksi osaksi esimerkiksi muistiin painamisesta huolehtivaa verkostoa.


Tähän voidaan päästä esimerkiksi pallopeleissä ja kamppailulajeissa, joissa täytyy jatkuvasti taktikoida ja sopeuttaa oma toiminta vastustajan järjestämiin yllätyksiin. Ehkä aivot voi yllyttää uudistamaan itseään jopa työpäivän aikana. Tehdään siis kuten esi-isät, ja yhdistetään aivotyö ja liike – vaikkapa kävelymaton avulla!


Psst! Teemme mielellämme tarjouksen työpisteelle tarkoitetusta kävelymatosta! :-)


Ota yhteyttä jussi.kirjavainen@gymstick.com

  • Instagram
  • Facebook
  • LinkedIn

© Gymstick Wellbeing